Vaaka näytti aamulla 139,1kg eli olen tiputtanut jo huimat -44,9Kg !!! Aivan huikeeta, piristää muutoin surkeeta mielialaa.

Tänään kymmenentenä päivänä vaaka näytti 140,8 eli viime punnituksesta on tippunut taas -4,2Kg. Olen siihen ihan tyytyväinen, sillä kaikki mikä on miinusta on plussaa =)

Olin tosiaan tuossa muutaman päivän sairaalahoidossa keuhkokuumeen takia. Nyt toipuminen jatkuu kotona. Ensi tiistaina kuulen suostuuko anestesialääkäri nukuttamaan minut suunniteltuna leikkauspäivänä vai siirtyykö leikkaus. Leikkauksen siirtyminen sotkisi kaikki suunnitelmat. Töissä ollaan jo työvuorot annettu sijaisille jne. Sairasloman aikana, kun ei saa mitään lisiäkään, niin talous tulee muutoinkin olemaan melko tiukilla. Toisaalta ruokaan menee vähemmän rahaa, mutta eipä se paljoa helpotusta tuo.

Lääkäri antoi luonnollisesti liikuntakiellon ja sanoi, että voisin harrastaa sykettä nostavaa liikuntaa vasta varovasti leikkauksen jälkeen. No, tällä hetkellä hengästyn jo kävelemisestäkin vielä, joten kaiken sellaisen voi unohtaa hetkeksi. Se harmittaa aivan älyttömästi. Juuri kun pääsin liikunnan makuun. Tänäänkin on niin kaunis ilma. Aurinko paistaa eikä ole liian kylmä. Olisi juuri sopiva sää reippaalle kävelylenkille. Kohtalo vaan puuttui peliin, eikä se ole nyt mahdollista.

Mietin tuossa sairaalassa ollessani, että onko tämä keuhkokuume jokin merkki siitä, ettei minun pitäisi mennä leikkaukseen. Hetken aikaa asioita mietittyäni totesin, ettei tuollaisia parane edes miettiä. Toki se on luonnollista, että tuon kaltaisia ajatuksia tulee mieleen. Ne on syytä käsitellä ja unohtaa.

Tykkään työstäni ja työyhteisöstäni. Oli todella outoa soittaa töihin ja sanoa, että nähdään vasta huhti-toukokuussa seuraavan kerran. 2kk tuntuu suhteellisen pitkältä ajalta olla pois töistä. Siinä ajassahan siellä voi tapahtua mitä vain. Minun täytyy nyt kuitenkin muistaa, että nyt on keskityttävä kerrankin vain itseeni. Annan itselleni aikaa muutokselle ja parantumiseen. Menee varmasti tovi ennen kuin olen sinut muutoksen kanssa. Seuraava iso muutos onkin vatsan ja rintojen ylimääräisen ihon poistaminen leikkauksella. Silloin joutuu varmasti läpikäymään uudestaan varsin samanlaisia juttuja. En kuitenkaan murehdi tulevaa vielä vaan keskityn tähän hetkeen mitä nyt on tapahtumassa. Otan päivän kerrallaan ja tiedän, että minulla on takanani mahtava tukijoukko. Tärkeimpänä ja isoimpana voimavarana minulla on mieheni sekä ihanat poikani <3.

Sain sitten keuhkokuumeen, joka vei muutamanksi päiväksi sairaalaan. Näiltä päiviltä eipä ole oikien mitään kerrottavaa. Oli puuduttavaa makoilla kovalla patjalla tekemättä mitään.

Päivä on mennyt hyvin. Kävin leikkauttamassa ja värjäämässä hiukset. Piristi kummasti ja tumma on kyllä paljon enemmän mua kun vaalee väri =)

Vessassa en ole juossut tänään niin usein kun pitäisi. Tuntuu, että nesteet on jämähtäneet jälleen kerran kehoon. Huomenna aamulla ajattelin käydä lenkillä, jollei ole ihan järkyttävät pakkaset. Pakko vaan koittaa päivittäin jaksaa liikkua vaikka energiatasotkin on kovin matalat. Muutoin fiilis on korkealla, leikkaus lähenee koko ajan =)

Kävin tänään ostamassa myös kasan uusia pienempiä vaatteita, pinkkejä tietysti =) Odotan kovasti aikaa, että voin pukeutua niin kuin oikeasti haluaisin. Pinkkii, ei mustaan. Suurin osa vaatteista sattui löytymän vieläpä -70% alesta =)

Ostin tänään myös kahvakuulan ja kunnon käsipainot, joita olen havitellut jo pidempään =) En halua allien jäävän roikkumaan, kun läski tirisee käsistä pois =)

Tää päivä meni syömisten suhteen ihan ok. Ainoo vaan, että väsymys oli aivan järkyttävä. Nukahtelin päivän aikana muutaman kerran.